Vaikka en ole itse koskaan kirjoittanut varsinaista päiväkirjaa, rohkenen suositella liikepäiväkirjan pitoa muutaman päivän ajalta. Ajatuksena on kirjata omat asennot, liikkuminen ja askareet. Tämä on usein yhtä avartavaa kuin ruokapäiväkirjan pito. Havainnollistan asiaa esimerkin kautta, joka kuvaa melko hyvin tämän päivän elämää.
Ville on 30-vuotias työteliäs nuori mies, joka herää aamulla 6.30 selkä jäykän tuntuisena. Hän nousee ylös, tekee muutaman venytysliikkeen viemällä sormet varpaisiin, kävelee vessaan ja kumartuu (todennäköisesti alaselän pyöreänä) pesemään kasvot ja hampaat. Seuraavaksi hän istuu aamupalapöytään lysähtäneeseen ryhtiin ja lukee lehden ja syö. Hän ajaa töihin autolla ja istuu autossa ilman lannetukea. Työpaikalla hän istuu 90% kahdeksan tunnin työpäivästä, jälleen enimmäkseen lysähtäneessä ryhdissä. Töistä päin hän poikkeaa kuntosalille, koska pitäähän sitä miehen kuntoillakin. Hän verryttelee kuntopyörää polkemalla ja suorittaa saliohjelmansa laitteilla, joissa istutaan. Suihkun kautta kotiin ja vielä pari tuntia sohvalla rentoutumista selkä pyöristyneenä. Seuraavana aamuna Ville herää jälleen selkä jäykän tuntuisena ja aloittaa rutiinit alusta.
Mitä Villen päiväkirja kertoo fysioterapeutille? Ensinnäkin hän istuu suurimman osan päivästään, myös salitreenin ajan. Me tiedämme, että välilevyn kuuormitus on suurempi istuen kuin seisten. Kuormitus on vielä suurempi, jos alaselkä on pyöreänä, kuten Villellä. Aamujäykkyys viittaa todennäköisesti jo alkavaan välilevyongelmaan, jota hän pahentaa aamuvenyttelyllä. Villen liikepäiväkirja paljastaa selvän toistuvan liikekaavan, joka pitäisi rikkoa pitkin päivää tai hänellä on iso riski saada esim. välilevyn pullistuma!
Ville voisi tehdä seuraavia pieniä muutoksia selkänsä eduksi: jättää aamuvenyttely pois, kumartua pesulle lonkista eikä selästä, istua aamupalalla kiilatyynyllä tai ylipäätäänsä ryhdikkäästi, kävellä töihin jos mahdollista, tauottaa istumatyötä nousemalla ylös esim. puheluiden ajaksi, tehdä pari kertaa päivässä taukojumpan seisten tai makuulla, verrytellä salilla crosstrainerilla (ei istumista) ja tehdä osan saliliikkeistä seisten tai kontaten, illalla hän voisi vaihtaa usein asentoaan sohvalla ja nousta ylös mainoskatkoilla tai tv:n katsomisen sijaan lähteä mieluummin ulos lenkille. Näillä muutoksilla Ville alaselän jatkuva etukumara asento katkaistaan ja näin ollen välilevyn kuormitus tasapainottuu. Taukojumpassa Villen olisi hyvä tehdä makuulla selän taaksetaivutuksia vastaliikkeenä etukumaralle.
Näin Villen liikevalikoima monipuolistuu ja selkä kiittää! Sinun liikepäiväkirjasi voi olla täysin erilainen ja silloin tasapainottavat ratkaisutkin ovat erilaiset.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Vanha koira oppii sittenkin...
Se on taas aika julkaista ajatuksia fysioterapian villistä maailmasta. Olen viime aikoina pyöritellyt päässäni otsikon ajatusta ryhdin, liikkumisen ja motorisen oppimisen näkökulmasta. Olen kuullut monien varttuneempien ja joskus nuorempienkin ihmisten suusta, että olen näin tehnyt aina ennenkin, ei noin voi istua, tuo tuntuu luonnottomalta, jne. Meillä ihmisinä on tapa takertua rutiineihin ja tuttuihin tapoihin, varsinkin siihen, miten käytämme kehoamme. Monesti tilanne on kuitenkin sellainen, että kun tuki- ja liikuntaelinvaivat iskevät, fysioterapeutti löytää yhtä jos toista puutetta tavastasi liikkua, istua tai vaikkapa kumartua eteenpäin. Voi olla jopa niin, että nämä puutteet ovat osaltaan aiheuttaneet ongelmasi. Miksi on niin vaikeaa muuttaa yksinkertaisia liikemalleja, kuten kumartumista?
Aivomme ajattelevat liikuntakoneistoamme liikemallien kautta. Kun nostat käden ylös, aivoissasi aktivoituu tarkka hienosäädetty ohjelma, joka säätelee monien eri lihasten yhteistoimintaa, mikä näkyy ulkoisesti kauniina liikesuorituksena. Nämä "ohjelmistot" voivat mennä nykytiedon mukaan sekaisin, esim. kivun takia tai vain väärän liikemallin jatkuvasta toistamisesta. Viime aikainen aivotutkimus on paljastanut lohdullista tietoa: aivojemme hermoyhteydet eli "ohjelmistot" ovat muokattavissa läpi ihmisen elämänkaaren. Vanhakin siis oppii vielä. Ongelma on enemmänkin asenteissa.
Miten näitä ohjelmistoja sitten muokataan? Toistojen ja toistojen ja toistojen kautta. Otetaan esimerkiksi edellämainittu käden nosto. Sinulla on ollut olkapääkivun vuoksi virheellinen liikerytmi kättä nostaessa. Kun kipu on rauhoittunut, virheellinen liike voi jäädä päälle. Tällöin fysioterapeutti analysoi liikkeesi ja näyttää sinulle, mikä siinä on virheellistä, ja ohjaa sinut tekemään oikean suorituksen. Korjattu liikesuoritus sammuttaa vanhan "ohjelmiston" ja ajaa sisään uutta ohjelmaa. Oikean suorituksen toistot ratkaisevat.
Aina taustalla ei tarvitse olla kipua tai vammaa. Ehkä olet esim. tiukkojen farkkujen vuoksi tottunut kumartumaan selkää pyöristämällä ja lantiosi on "jäässä". Tuhannet toistot arjen keskellä ovat ohjelmoineet tämän liikemallin aivoihisi. Poisoppiminen vaatii toistuvaa liikemallin korjausta arjen keskellä, jopa tuhansia toistoja. Tiivistäen voisi sanoa, että ohjelmoit aivojesi liikemalliohjelmistoja jatkuvasti. Se, mitä käytät vahvistuu, ja se, mitä et käytä, häviää pikku hiljaa. Siksi esim. uusi ryhti tuntuu aluksi oudolta, koska se on aivoille outo ohjelmisto. Onneksi kehomme on viisas ja oppiminen on nopeaa.
Ne asiat, joita teet joka päivä ja usein, ovat edellämainituista syistä tärkeitä, kun kuntoudut tuki- ja liikuntaelinvaivasta. Eli se, miten istut, seisot, kumarrut ja kävelet, vaikuttaa enemmän tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen kuin pari kertaa viikossa salilla käynti.
Aivomme ajattelevat liikuntakoneistoamme liikemallien kautta. Kun nostat käden ylös, aivoissasi aktivoituu tarkka hienosäädetty ohjelma, joka säätelee monien eri lihasten yhteistoimintaa, mikä näkyy ulkoisesti kauniina liikesuorituksena. Nämä "ohjelmistot" voivat mennä nykytiedon mukaan sekaisin, esim. kivun takia tai vain väärän liikemallin jatkuvasta toistamisesta. Viime aikainen aivotutkimus on paljastanut lohdullista tietoa: aivojemme hermoyhteydet eli "ohjelmistot" ovat muokattavissa läpi ihmisen elämänkaaren. Vanhakin siis oppii vielä. Ongelma on enemmänkin asenteissa.
Miten näitä ohjelmistoja sitten muokataan? Toistojen ja toistojen ja toistojen kautta. Otetaan esimerkiksi edellämainittu käden nosto. Sinulla on ollut olkapääkivun vuoksi virheellinen liikerytmi kättä nostaessa. Kun kipu on rauhoittunut, virheellinen liike voi jäädä päälle. Tällöin fysioterapeutti analysoi liikkeesi ja näyttää sinulle, mikä siinä on virheellistä, ja ohjaa sinut tekemään oikean suorituksen. Korjattu liikesuoritus sammuttaa vanhan "ohjelmiston" ja ajaa sisään uutta ohjelmaa. Oikean suorituksen toistot ratkaisevat.
Aina taustalla ei tarvitse olla kipua tai vammaa. Ehkä olet esim. tiukkojen farkkujen vuoksi tottunut kumartumaan selkää pyöristämällä ja lantiosi on "jäässä". Tuhannet toistot arjen keskellä ovat ohjelmoineet tämän liikemallin aivoihisi. Poisoppiminen vaatii toistuvaa liikemallin korjausta arjen keskellä, jopa tuhansia toistoja. Tiivistäen voisi sanoa, että ohjelmoit aivojesi liikemalliohjelmistoja jatkuvasti. Se, mitä käytät vahvistuu, ja se, mitä et käytä, häviää pikku hiljaa. Siksi esim. uusi ryhti tuntuu aluksi oudolta, koska se on aivoille outo ohjelmisto. Onneksi kehomme on viisas ja oppiminen on nopeaa.
Ne asiat, joita teet joka päivä ja usein, ovat edellämainituista syistä tärkeitä, kun kuntoudut tuki- ja liikuntaelinvaivasta. Eli se, miten istut, seisot, kumarrut ja kävelet, vaikuttaa enemmän tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen kuin pari kertaa viikossa salilla käynti.
lauantai 29. tammikuuta 2011
Farkut ja selän toiminta
Tervehdys, arvon lukijat, pitkän luovan tauon jälkeen! Tänään ajattelin sohaista mehiläispesää tuomalla esiin muutamia ajatuksia farkuista. Tehtäköön heti selväksi, että en ole kostoretkellä tai millään muulla kyseenalaisella missiolla ketään erityistä housuvalmistajaa kohtaan. Olen vain tehnyt havaintoja käyttämistämme farkuista ja niiden yhteydestä selän toimintaan.
Ihmiskehoa koskee sellainen fysikan lainalaisuus, että moninivelisessä järjestelmässä (lue: ihmisen keho) liike tapahtuu ensimmäiseksi nivelessä, jossa liikevastus on pienin. Toisin sanoen löysä nivel liikkuu pienemmällä energialla kuin jäykkä. Se miten kaikki tämä liittyy farkkuihin selittyy istumisen ja eteentaivutuksen biomekaniikalla. Kuten aiemmin olen todennut, istuessa lantion neutraaliasento on alaselän hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä. Lantion neutraaliasento edellyttää riittävää liikettä lonkkanivelissä. Lonkkanivel löytyy sieltä, missä reisiluu kohtaa lonkkaluun, melko lailla jalan tyvessä.
Farkkujen ongelma on tässä: jäykkä kangas jäykistää lonkan liikettä, jolloin liike syntyy helpommin ylempänä lannerangassa. Istuessa tämä näkyy lantion taaksekallistumisena ja lanneselän pyöristymisenä. Voit todeta tämän istumalla samalla tuolilla verkkareilla ja sitten farkuilla. Toki kovasti keskittymällä voit tietoisesti kallistaa lantiota eteenpäin ja palauttaa lannenotkon. Harva vain tekee niin.
Eteentaivutuksessa ongelma on kutakuinkin sama. Farkut jäykistävät lonkkanivelten liikettä ja siten liike tulee helpommin lanneselästä. Turvallisessa eteentaivutuksessa valtaosan liikkeestä tulisi tulla juuri lonkkanivelistä.
Selän näkökulmasta farkut sopivat lähinnä seisomiseen ja hyvältä nayttämiseen. Jos joudut istumaan paljon tai kaivamaan ojaa, suosittelen vaihtamaan housut tai etsimään ainakin stretch-farkut.
Ihmiskehoa koskee sellainen fysikan lainalaisuus, että moninivelisessä järjestelmässä (lue: ihmisen keho) liike tapahtuu ensimmäiseksi nivelessä, jossa liikevastus on pienin. Toisin sanoen löysä nivel liikkuu pienemmällä energialla kuin jäykkä. Se miten kaikki tämä liittyy farkkuihin selittyy istumisen ja eteentaivutuksen biomekaniikalla. Kuten aiemmin olen todennut, istuessa lantion neutraaliasento on alaselän hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä. Lantion neutraaliasento edellyttää riittävää liikettä lonkkanivelissä. Lonkkanivel löytyy sieltä, missä reisiluu kohtaa lonkkaluun, melko lailla jalan tyvessä.
Farkkujen ongelma on tässä: jäykkä kangas jäykistää lonkan liikettä, jolloin liike syntyy helpommin ylempänä lannerangassa. Istuessa tämä näkyy lantion taaksekallistumisena ja lanneselän pyöristymisenä. Voit todeta tämän istumalla samalla tuolilla verkkareilla ja sitten farkuilla. Toki kovasti keskittymällä voit tietoisesti kallistaa lantiota eteenpäin ja palauttaa lannenotkon. Harva vain tekee niin.
Eteentaivutuksessa ongelma on kutakuinkin sama. Farkut jäykistävät lonkkanivelten liikettä ja siten liike tulee helpommin lanneselästä. Turvallisessa eteentaivutuksessa valtaosan liikkeestä tulisi tulla juuri lonkkanivelistä.
Selän näkökulmasta farkut sopivat lähinnä seisomiseen ja hyvältä nayttämiseen. Jos joudut istumaan paljon tai kaivamaan ojaa, suosittelen vaihtamaan housut tai etsimään ainakin stretch-farkut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
